National Day Celebration

No nyt ne on nähty! Varmasti hurjimmat itsenäisyyspäiväkarnevaalit ja hulinat, mitä olen elämässäni kokenut.
Emiraatit on nuori valtio, vasta 39 vuotta. Ehkäpä sen vuoksi itsenäisyyspäivää vietetään täällä todella näyttävästi ja kovaäänisesti. Itsenäisyyshän saavutettiin viisaan sheikki Zayedin kaukonäköisyyden ansiosta. Aiemmin sotaisat ja riitaisat heimojakoihin perustuvat emiraattikunnat yhdistyivät hänen neuvottelutaitojensa ja anteliaisuutensa tuloksena. Öljyrikas Abu Dhabi rahoittaa vieläkin muita emiraattikuntia avokätisesti. Sheikki Zayed oli viisas myös ottaessaan vaimon kustakin heimosta. Nyt heimot ovat yhtä suurta perhettä.

Koulussa juhlia valmisteltiin kuukausitolkulla ja lopputulos oli näyttävä. Alkuviikolla jo viettiin perinnepäivää työpajojen muodossa. Oli henna-tatuoinita, perinneruokia, kasvomaalausta ja paljon muuta. Meillä suomalaisillkin oli oma työpajamme, soitimme kannelta, väritimme Suomen lippuja ja tanssimme letkajenkkaa. Minäkin olin pukeutunut kansallispukuun.

Juhlapäivänä kaikki olivat sonnustautuneet UAE:n lipun väreihin: punainen, musta, valkoinen ja vihreä. Esiintyvät tytöt olivat innoissaan ihanista asuistaan ja meikeistään, ja äidit olivat ylpeitä tyttäristään. Tarjoilu pelasi koko juhlan ajan - suurilla tarjottimilla kannettiin saliin herkkuja ja juomia äideille. Puhe sorisi, juhlayleisö liikuskeli, musiikki soi kovaa ja tanssit seurasivat toinen toistaan. Tytöt avaavatt pitkät, kauniit, mustat hiuksensa ja heiluttavat päätään puolelta toiselle ja heiluttavat käsiään. Lopussa oli vielä yllätysohjelmana naapurikoulun poikien asetanssi.

Värikkäät vaatteet kuuluvat itsenäisyyspäivään





Koulun juhla osallistui itsenäisyysjuhlakilpailuun

Kuvaamataidon opettaja oli tuonut mukanaan perinteisen morsiamen asun ja kaikki halukkaat saivat pukea sen ylleen ja kuvauttaa itsensä. Asuun kuuluu tietysti kalliit kultakorut, valkoinen pitkä abaya, musta huntu ja kasvosuojus. Nykyään vain vanhat isoäidit käyttävät tuota suojusta. Abu Dhabissa tai Dubaissa niitä ei näe ollenkaan.

Perintökalleudet hiuksiin ja kaulaan

Morsian voi olla vaikka 14-vuotias

Torstaina suuntasimme pääkaupungin hulinaa seuraamaan. Abu Dhabin Corniche -rantakadulla oli hurjin meininki, mitä ikinä voi kuvitella. Tuntui, että ihan kaikki auton omistajat olivat tulleet kadulle, koristelleet sen hallitsijan kuvilla ja lipun väreillä, pakanneet sen täyteen lapsia ja suäkulaisia, varusteneet heidät paukuilla, torvilla, suihkuserpentiineillä ja vaikka minkälaisilla älämölölaitteilla. Hurja meno päättyi parinkymmenen minuutin mittaiseen ilotulitukseen Emirates Palacen edustalta. Upeat värit! Saimme ihailla niitä suurlähettilään 28 kerroksen parvekkeelta. Unohtumaton näky! Kaikki korkeat pilvenpiirtäjät ja muutkin rakennukset oli koristeltu lipun värisillä juhlavaloilla, samaten kadunvarren palmut ja istutukset.

Valoja ei säästellä

Valomeri

   

Kadulle vaan juhlimaan!

Kattoikkuna autossa on tosi kätevä!

 

Snoopy Island

Rankan työviikon ja dokumenttien, lomakkeiden, leimojen ja virastojen jälkeen varasimme viikonloppureissun naapuriemiraattiin Fujarahiin. Matkalla mukana olivat Elina norjalaisen Öivind-miehensä kanssa, Kristiina ja minä. Fujarah sijaitsee Intian valtameren rannalla ja sinne on täältä noin 2,5 tunnin ajomatka. Koska kukaan meistä ei vieläkään saa vuokrata autoa (täkäläinen vastahaettu ajokortti on liian uusi, vakuutukset eivät ole voimassa!) ja ostamiseen ei kenelläkään ole vielä riittänyt aikaa tai energiaa, vuokrasimme Intercontinentalin hotellin auton kuskilla !hih! 350 dirhamia suuntaansa.

 


Ajomatka sujui rattoisasti kameleita bongaillen ja kerrankin oli turvallinen olo. Täkäläiset taksikuskit ovat nimittäin useimmiten äkäisiä, kielitaidottomia, tietämättömiä osoitteista tai mistään muustakaan ja lisäksi ajavat kuin päättömät, puhuvat samalla kännykkään tai tekstaavat tai syövät tai juovat, pysäyttelevät valoissa, ruuvaavat ikkunan alas ja juttelevat naapuritaksin kanssa, soittavat radiota desibelirajoilla ja epäilemättä kurvaavat muutaman ylimääräisen kurvin. Hotellin kuljettaja oli  äärimmäisen miellyttävä, ystävällinen, hiljainen, ajoi rauhallisesti ja puhui hyvää englantia. Varasin hänet heti seuraavaa Abu Dhabin keikkaa varten.

Kohteemme oli pieni hotelli Snoopy Islandin edustalla aivan meriveden rajassa. Aidatun alueen sisällä unohtui ympäröivä karu vuoristoinen aavikkomaisema. Hotellin piha oli katettu ja täynnä kauniita kukkaistutuksia ja ranta ihan ikkunoiden alapuolella. Söimme maittavan lounaan, lepäilimme rannalla ja vuokrasimme snorklauslaitteet. Snoopy Island on nimittäin tunnettu värikkäistä kalaparvistaan, koralleistaan ja kilpikonnistaan. Hainkin voi joku onnekas nähdä. Pitihän minunkin ensikertalaisen koeponnistaa mokoma harrastus. Muutaman paniikkiyrityksen jälkeen ymmärsin, että putken läpi voi tosiaan hengittää ja räpylöillä voi tosiaan potkia itseään eteenpäin. Kyllä se sitten sujui ja näinkin ihanan värikkäitä raidallisia kaloja parvina. Rantavahti kertoi, että paras aika snorkalukseen olisi aamulla nousuveden aikaan ja päätimme tulla silloin uudestaan.





Krisse vauhdissa




Kaikkea pitää elämässä kerran kokeilla,
ettei sitten mummona harmita

 











Illalla nautimme unohtumattoman libanonilaisen mese-alkupalapöydän antmimia sekä maittavia kaloja ja pihvejä. Lopuksi vietimme tovin hotellin musiikkibaarissa, missä filippiiniläistyttöset ihan tosissaan vetivät Celin Dionin äänellä. Pyytelivät Öivindia kaverikseen laulamaan, muistivat hänet nimittäin edelliseltä viikonlopulta, jolloin hän oli käynyt samassa paikassa norjalaiskavereidensa kanssa. Ja menee taas ensi viikonloppuna veljensä kanssa. Voi Öivind-raukkaa.





Kaunista ja herkullista



Pientä ihanaa silppua





Hommus - oikein tehtynä ja
esille aseteltuna


Seuraavana aamuna suoriuduimme rannalle yhdentoista aikaan, mutta se oli auttamattomasti liian myöhään, jotta olisimme ehtineet näkemään kilpikonnia tai haita. No ensi kerralla sitten. Paluumatkalla bongailimme autoja: Lexus, Mersu, Porche, Hummer, BMW jne.

Inno-sisustusminäni on päässyt irti!

Koko kulunut viikko on mennyt ensin aamut opetushommissa (huh!) ja sitten huonekalu- ja kodinkoneliikkeissä. Illalla kaadun puolikuolleena hotellin sänkyyn jaksamatta nauttia Intercontinentalin upeista uima-altaista ja muista fasiliteeteista.

Tavallaan uskomattoman ainutlaatuinen tilanne: ei ole mitään vanhaa opiskeljiakämpästä roijattua kamaa mukana, ei mitään perintökaluja, ei mitään pakkosäilytettäviä lahjatauluja tai anopin astioita - vain tyhjät huoneet. Ainoastaan asukki on vanhahko ;) Samalla kuitenkin puuttuvat myös muistot. No nyt niitä alkaa kertyä.


Krissen ja Ellun kanssa piknikillä



Marjan ja Hilun kanssa Hilun sohvalla












Myönnän: "I got a little carried away." ADEC (työnantajani) myönsi meille pienen summan dirhameita kalustustamiseen ja se on kaikki pantu tuulemaan. Innostuin lähinnä koneista, ihanista patjoista ja valtavasta olohuoneen sohvakalustosta. Eteiseen tuli vielä ns. teeryhmä. Hih! Kauppojen valikoima on lähinnä täkäläiseen makuun, joten sillä mennään. Vielä pitää hankkia mattoja, verhoja, lamppuja jne. mutta siihen on aikaa sitten kun jo asutaan.








Jääkaappi omassa huoneessaan



Pesukone nätisti paikoillaan

Ei ikinä uskoisi, miten mahtavalta tuntuu pestää pyykkiä omassa uudessa keittiössä, omalla uudella pesukoneella, joka laulaa ja sädehtii värivaloja, miten ihanaa on ottaa vesipullo omasta jääkaapista, jolle on oma huone!, miten hauskaa on lämmittää vettä omassa vedenkeittimessä, joka sopii oman uuden mikrouunini ja kaasulieteni väreihin. Vieläkin omituisempaa on nauttia keräilevän imurini kanssa tanssimisesta ja sen varastoimisesta kymmenen neliön maidin huoneeseen. Ja odottaakaahan vain kun pääsen sisustamisen makuun ja ostan valtavan määrän maailman mauttomimpia silkkikukkia eteishallin nurkkaan ja maailman hirveimmät kristallikruunut makuuhuoneisiin. Sitten voin sanoa: "Lady of the house speaking."

Omaan asuntoon - in sha' Allah!

Toissapäivänä käytiin katsomassa tulevia asuntojammekin. Ne ovat upouudessa kerrostalossa noin 15 minuuttia Al Ainin keskustasta. Omanin raja on ihan tien vieressä ja rajanylityspaikkakaan ei ole kaukana. Iloinen yllätys oli, että huoneita on enemmän kuin oli luvattu ja ihan pakasta vedettyjä, loppusiivousta vailla. Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kaksi wc:tä. Ihan ok materiaalit. Läpitalonhuoneistot pohjakerroksessa. Oikein hyvin mahdutte siis kylään, patjat ei täällä paljoa maksa. Tervetuloa! Kaikki keittiön koneet tosin puuttuvat, joten ensitöiksi pitää hommata kaasuliesi, jääkaappi, pesukone jne. Ja tietty sänky. En tosin oikein osaa alkaa ostella, kun ei ole vielä avaimia kädessä. Saa nähdä milloin saadaan. Toistaiseksi asutaan siis hotellissa.

Kaupunki itse on todella viehättävä, Helsingin kokoinen asukasluvultaan, mutta mahdottoman laajalla alueella. Talot ovat matalia 3-5 kerroksisia ja jotenkin jännällä tavalla keskusta muistuttaa Lappeenrantaa. Matalaa, viherkaistat (ei tosin lehmuksia vaan palmuja), paljon kauppoja, ravintoloita, hulppea Town Square värisuihkulähteineen ja useita ostareita, jotka on ihan uskomattomia monitoimihalleja.

Tässä vain osa suihkulähteestä

Hyvin täällä parjäillään, minulla on tosi mukavia kollegoja ja teemme paljon juttuja yhdessä. Ruoka on älyttömän hyvää, olen lihonut varmaan jo monta kiloa, mutta se ei haittaa, kun täällä käytetään vain löysiä vaatteita. No ei vaineskaan, huomenna mennään liittymään Intercontinentalin kuntoklubiin, siellä on jumppia, altaat ja pelialueita. Pakko alkaa jumpata ja kotoa tilasin jo vesijuokusuvyön.

Hulppeaa meininkiä

Tästä taitaakin tulla vuoden mittainen Flow-festivaali. Arabialaiseen aikakäsitykseen ja asioiden hoitumiseen kannattaa mitä ilmeisemmin heittäytyä kuin virran vietäväksi ja unohtaa turha kiire ja stressi. Kaikki täällä näyttää järjestyvän, mutta hieman eri tavalla ja hieman erilaista sosiaalista koodia noudattaen, kuin mihin työorientoituneet, asiakeskeiset, hymyttömät suomalaiset ovat tottuneet. Oho - tulipa adjektiiveja!

Asioiden järjestymistä odotellessa voi käväistä vaikka kultasuukissa, siis Glod Souqissa eli kultatavaratalossa. Oikeasti tuiman näköiset miesmyyjät luimuilivat tiskiensä takaa, sillä meiltä ilmeisesti puuttui jotain olennaista. Olisi varmaankin pitänyt kanniskella omaa grammavaakaa mukanaan, sillä kultakorut myydään kunkin päivän käypäiseen grammahintaan. Korujen tyyli on luvalla sanoen runsas.

Meillä on Abu Dhabissa erittäin miellyttävä suurlähettiläspariskunta Matti Lassila ja Satu Mäki-Lassila. He ovat alusta asti olleet mukana Jyväskylän yliopiston koulutusvientihankkeessa ja he ovat luvanneet olla vahvasti tukemassa tätä Suomen ja Abu Dhabin kummppanuusohjelmaa jatkossakin. Suurlähettiläspari kutsui koko opeköörin lapsineen kotiinsa iltapäiväkahville. Heidän edustusasuntonsa sijaitsee pääkaupungin vilkaan rantakadun Corniche Roadin varrella upean tornitalon 28. kerroksen penthouse-huoneistossa. Asunnon parvekkeelta, joka kiertää puolet talon ulkoseinästä, saimme pienen käsityksen alla avautuvan kaupungin suuruudesta. Kaikki on rakennettu muutamassa vuosikymmenessä!

Rakentajien tarina onkin sitten ihan toisenlainen.

Onni-kameli Marina Mallissa

'Shoppailua, shoppailua, shoppailua - ei oikein todellisten aitojen beduiinikameleiden puuhaa', totesi Onni-kameli arvostelevasti, kun jälleen kerran olimme lähdössä Marina Malliin. Ostoskeskus on rehellisesti sanoen harhaanjohtava nimi ja kertoo talon seinien sisällä tapahtuvasta toiminnasta vain osan. Ostoskeskukset täällä parhaimmillaan ovat monitoimitiloja. Siellä on kauppoja, ravintoloita, elokuvateattereita, työvoimatoimistoja, toreja, liikuntahalleja, huvipuistoja, tapahtumakenttiä, konserttitiloja, näyttelytiloja, seurustelu- ja tapaamispaikkoja jne.

Tällä kertaa saimme nähdä ja kokea monenmoista. Koska Ramadan on suurta Eid-juhlaa edeltävä kuukausi, on palmutkin koristeltu kuin meillä joulukuuset ikään. Yksi kaduista oli varattu kokonaan lasten viihdyttämiseksi. Oli työpiste, missä sai opiskella 'Solar System'- asioita ja rakennella avaruusraketteja. Oli lava, missä pellennäköiset heppulit tanssivat ja leikittivät lapsia.

Sitten oli orkesteri, joka soitti perinteistä musiikkia, oli fakiiri, joka kaatoi kauniista selässä kannttavasta suuresta kannusta kanelikahvia ohikulkjoille, oli valtavaan pyöreään mekkoon sonnustautunut miestanssija, joka tanssi hurjaa pyörimistanssia. Lapset seurasivat henkeään pidättäen, sillä se kesti tosi kauan.

Sitten oli vielä nukketeatteriesitys.

Ja lapsille traditionaalisen arkkitehtuurin mukaan rakennettu leikkimökkikylä.

Kaikkein eniten Onni ihastui kuitenkin paikkaan, jossa tapasi kauan kadonneiksi luullut sukulaisensa - Djamel-kamelivanhuksen ja monta nuorta serkkua. Kyllä juttua riitti, tai oikeastaan mylvintää.

Kaiken tämän jälkeen näimme vielä, kuinka lapset luistelivat oikealla jäällä vuokravetimissä ja kuinka lasiseinän taakse oli valmistumassa pienoinen laskettelurinnekin - se valmistuu varmaan jouluun mennessä ja kuulimme, että siellä aika ajoin sataa oikeaa luntakin =O. Pitihän sitä jotain jäistä meidänkin saada ja niinpä ostimme jäädytettyä no fat jogurttia. Sitä olisi saanut vaikka minkämakuista ja vaikka minkälaisilla lisukkeilla. Minä otin ananaksenmakuista ja päälle mangosorbettia, pähkinöitä ja mansikoita. Jei!

Vielä oli jäljellä Linnanmäen laitetta muistuttava hissi, joka kohoaa keskeltä ostoskeskusta valtavalla vauhdilla katon läpi 127 metrin huimiin korkeuksiin tornin ulkoseinää pitkin. Olipa sieltä mielettömän upeat näkymät yli öisen juhlavalaistun kaupunginlahden. Ylhäällä oli ravintola, jossa istahdimme syömään vielä salaatit. Hämärässä kuvassa Onni vielä miettii, mitä ottaisi.

Grand Mosque

Pitihän tää käydä bongaamassa: Prinssi Zayedin Suuri Moskeija. Ihan oikeasti uskomattoman kaunis rakennus, jota rakennettaessa prinssi halusi sinne kaikkea maailman parasta ja kauneinta. Siksi materiaalit on tuotu ympäri maailmaa. Suuren salin matto on tietysti niin suuri, ettei se mahtunut lentokoneseeseen, vaan piti tuoda paloina ja lennättää kutojat paikan päälle ompelemaan palat yhteen.

Käytävän pylväät oli todella kauniisti koristeltu ja ne muistuttavat palmuja - kuinkas muuten.

Huoneet olivat kuin tuhannen ja yhden yön sadusta ja koko ajan odotimme, että lentävä matto hurahtaa ikkunasta sisään. Ei kuitenkaan lentävät matot, vaan helikopterit ja lentokoneet ne suhahtelivat tuon tuostakin ihan matalalta ylitsemme. Kämpillä kartasta katsottuani totesinkin, että vieressähän onkin kotimaan lentokenttä. Prinssit ne sieltä lentelivät kotiin Pariisin ostosreissuiltaan, arvatenkin.

Joitain arabinaisia - en tuntenut.

Poislähtiessä valitsimme ihan väärän portin, sinne ei tullut tuntiin yhtään taksia. Rukoushetkikin tuli ja meni, aloimme olla jo suht epätoivoisia helteen kourissa, mutta sitten moskeijan opas kotiinlähtiessään pysähtyi autollaan ja tarjosi ritarillisesti kyytiä. Kaikenlaista jutellessamme hän olikin jo hurauttanut meidät hotelliimme. Kiitos! Lupasin vastavuoroisesti ajeluttaa häntä Lappeenrannassa. It's a deal!

Seikkailu voi alkaa!

Tänä aamuna astuin ensimmäisen kerran elämässäni Arabian niemimaan hiekalle.Koko loppukesän odottelun ja kokonaisen vuorokauden matkalla olon jälkeen jännitys oli huipussaan, kun laskeuduimme tänä aamuna aikasin Abu Dhabin lentokentälle. Saksassa odottelimme niitä näitä jaaritellen viisi tuntia - aika kului yllättävän nopeasti. Etihadin kone oli suuri Airbus ja meno tasaista, katselin jonkun aikaa omaa elokuvaa ja yön aikana tarjoiltiin kaksi ateriaa. Uni ei vaan tahtonut tulla, vaikka kaikille tarjottiin huovat, silmälaput ja kuulokkeet ja vaikka minulla oli käytössä kaksi paikkaa. Jo aamuyön valkenevat tunnit näyttivät allamme levittäytyvän laajan hiekka-aavikon ja Persian lahden öljytornien, suurten rannikkokaupunkien ja valtateiden kirkkaat valot. Kone oli puolisen tuntia etuajassa ja se kaarteli nähtävyyskierrokset kaupungin yllä ennen laskeutumista. Näin muun muassa sen kuuluisan formularadan ja rakenteilla olevan maailman suurimman huvipuiston Ferrari Worldin http://www.blooloop.com/PressReleases/Amusement-Parks-Ferrari-World-Abu-Dhabi-to-Open-October-28-2010-/2227.

Väliaikaiset maahantuloviisumit jaettiin heti kentän ulko-ovella, sitten iiriksen kuvaukseen ja passintarkastukseen. Laukut olivat jo oman tarkastuslinjansa läpäisseet ja kantajat pakkasivat ne kärryihin, linja-autoon, taas kärryihin, hissiin ja lopulta huoneisiin saakka - yhtään ei tarvinnut itse hikoilla niiden kantamisessa. Olinkin jo hikoillut ihan tarpeeksi ylikilojen kanssa sekä Helsingin että Münchenin kentillä, kun maksoin ylikilot siis kahteen kertaan. Ihan VARMASTI aion käyttää joka ainutta vaatetta ja tavaraa, sen verran kalliiksi niiden lennättäminen tuli.

Ne muutamat kymmenen metriä, jotka kävelimme ulkosalla siirtymisten yhteydessä paljastivat kuumuuden todellisen asteen. Vaatteet liimautuivat välittömästi ihoon. Ei mikään ihme, että kaduilla ei juuri näykään jalankulkijoita. Muutenkin kaduilla oli liikenne aika hiljaista, liekö Ramadanilla osuutta asiaan. Kaikkialla näkyy uusia hienoja autoja, suuri osa on Toyota-merkkisiä ja valkoisia. Ehkä hiekka ei näy niissä niin hyvin.

Jo bussissa selvisi, että ohjelma tästä eteenpäin olisi väljä. Huoneeni on suuri samoin vuode. Minulla on valtava kylpyhuone ja keittiö liesineen, jääkaappeineen, pyykinpesukoneineen, mikroaaltouunineen ja muinen pienkoneineen. Ilmastointi oli ollut päällä ilmeiseti jo jonkun aikaa, sillä huoneessa oli suorastaan kylmä. Pikasuihkun jäkeen nukkumaan. Heräilin joskus iltapävillä ja soittelin kollegoille. Kävi ilmi, että orientaatiomme alkaa ehkä vasta lauantaina illalla, jolloin odotetaan muitakin opettajia saapuvaksi. Al Ainiin muutamme joskus ensi viikolla ja todennäköistä on, että sielläkin majoitumme hotelliin ensimmäisiksi viikoiksi. Ikävä uutinen oli se, että Al Ainin huoneistot eivät ole kalustettuja, joten saatan joutua hankkimaan kaikki kodinkoneista alkaen, Siihen myönnetään jokunlainen avustus, mutta tietenkään se ei kata kaikkea. Pitää kai ruveta kaivamaan joku expat-sivusto, josta voisi löytyä poismuuttavien myynti-ilmoituksia kaikenlaisesta tavarasta.

Langaton netti toimii hotellissa ihan hyvin, noin 130 dir viikko (25€). Kävin myös syömässä oikein herkullisen Caesar salaatin, joten paasto ei koske tietenkään meitä. Illalla auringon laskun jälkeen noin klo 7 avautuu katolla oleva uima-allasosasto. Ajattelimme käväistä siellä ja lähteä sitten vielä seikkailemaan johonkin suureen ostoskeskukseen, ne ovat auki aina aamukolmeen.

Tämä viikko menee siis turistielämää viettäen, paikkoja katsellen, ajattelimme vuokrata yhdessä ison auton viikoksi. Maahan tutustuminen uusien kollegojen kanssa yhdessä voi olla ihan hyvä juttu ajatellen sopeutumista ja toistemme kanssa työn tekemistä jatkossa.

Muuten kolme vielä puuttuu joukostamme viisumivaikeuksien takia, mutta eiköhän joukko ole koossa viikon lopulla.

Enää muutama päivä lähtöön!

En uskalla poistua sähköpostin viereltä enää kuin marjapuskiin ja nopsasti kauppaan. Lentolippu Arabiemiraatteihin voi tulla minä päivänä tahansa. Ja sitten lähtö voi tapahtua nopeastikin.

Tällä hetkellä suurimmat huolenaiheet liittyvät ihan konkreettisiin asioihin. Paperit, valuutat, vakuutukset, leimat, käännökset, työsopimukset, passivalokuvat ja kaikenlaiset uskomattomat laillistukset on toivottavasti nyt kaikki kunnossa. Enin osa tavaroista on pakattu, mutta epävarmuus siitä, mitä tulen tarvitsemaan ja mitä en, on suuri. Edessä on todennäköisesti monta roolia, joissa minun oletetaan käyttäytyvän ja näyttäytyvän tietyllä tapaa: olen opettaja, suomalainen, nainen, maahanmuuttaja, vähemmistön edustaja jne. Ja lisäksi uuden maan toimintakoodisto kielestä puhumattakaan on taatusti vieras ja hämmentävä.

Onneksi olen saanut jutella läheisten ihmisen kanssa ja käydä läpi kaikenlaisia mahdollisia tilanteita. Ja aina loppukommentiksi olemme sanoneet: 'Kyllä kaikki järjestyy.'

Aion ottaa mukaani paljon ystäviltä saamiani muistoesineitä Pikku Myystä Suomi-paitaan. Blogikirjoituskaverina vierailee Onni-kameli, jonka Anna minulle itse omin kätösin näperteli. Todennäköisesti Onni joutuu monenmoisiin seikkailuihin, joista voin sitten kertoilla blogisivuilla.