maanantai 30. elokuuta 2010

Seikkailu voi alkaa!



Tänä aamuna astuin ensimmäisen kerran elämässäni Arabian niemimaan hiekalle.Koko loppukesän odottelun ja kokonaisen vuorokauden matkalla olon jälkeen jännitys oli huipussaan, kun laskeuduimme tänä aamuna aikasin Abu Dhabin lentokentälle. Saksassa odottelimme niitä näitä jaaritellen viisi tuntia - aika kului yllättävän nopeasti. Etihadin kone oli suuri Airbus ja meno tasaista, katselin jonkun aikaa omaa elokuvaa ja yön aikana tarjoiltiin kaksi ateriaa. Uni ei vaan tahtonut tulla, vaikka kaikille tarjottiin huovat, silmälaput ja kuulokkeet ja vaikka minulla oli käytössä kaksi paikkaa. Jo aamuyön valkenevat tunnit näyttivät allamme levittäytyvän laajan hiekka-aavikon ja Persian lahden öljytornien, suurten rannikkokaupunkien ja valtateiden kirkkaat valot. Kone oli puolisen tuntia etuajassa ja se kaarteli nähtävyyskierrokset kaupungin yllä ennen laskeutumista. Näin muun muassa sen kuuluisan formularadan ja rakenteilla olevan maailman suurimman huvipuiston Ferrari Worldin http://www.blooloop.com/PressReleases/Amusement-Parks-Ferrari-World-Abu-Dhabi-to-Open-October-28-2010-/2227.

Väliaikaiset maahantuloviisumit jaettiin heti kentän ulko-ovella, sitten iiriksen kuvaukseen ja passintarkastukseen. Laukut olivat jo oman tarkastuslinjansa läpäisseet ja kantajat pakkasivat ne kärryihin, linja-autoon, taas kärryihin, hissiin ja lopulta huoneisiin saakka - yhtään ei tarvinnut itse hikoilla niiden kantamisessa. Olinkin jo hikoillut ihan tarpeeksi ylikilojen kanssa sekä Helsingin että Münchenin kentillä, kun maksoin ylikilot siis kahteen kertaan. Ihan VARMASTI aion käyttää joka ainutta vaatetta ja tavaraa, sen verran kalliiksi niiden lennättäminen tuli.

Ne muutamat kymmenen metriä, jotka kävelimme ulkosalla siirtymisten yhteydessä paljastivat kuumuuden todellisen asteen. Vaatteet liimautuivat välittömästi ihoon. Ei mikään ihme, että kaduilla ei juuri näykään jalankulkijoita. Muutenkin kaduilla oli liikenne aika hiljaista, liekö Ramadanilla osuutta asiaan. Kaikkialla näkyy uusia hienoja autoja, suuri osa on Toyota-merkkisiä ja valkoisia. Ehkä hiekka ei näy niissä niin hyvin.

Jo bussissa selvisi, että ohjelma tästä eteenpäin olisi väljä. Huoneeni on suuri samoin vuode. Minulla on valtava kylpyhuone ja keittiö liesineen, jääkaappeineen, pyykinpesukoneineen, mikroaaltouunineen ja muinen pienkoneineen. Ilmastointi oli ollut päällä ilmeiseti jo jonkun aikaa, sillä huoneessa oli suorastaan kylmä. Pikasuihkun jäkeen nukkumaan. Heräilin joskus iltapävillä ja soittelin kollegoille. Kävi ilmi, että orientaatiomme alkaa ehkä vasta lauantaina illalla, jolloin odotetaan muitakin opettajia saapuvaksi. Al Ainiin muutamme joskus ensi viikolla ja todennäköistä on, että sielläkin majoitumme hotelliin ensimmäisiksi viikoiksi. Ikävä uutinen oli se, että Al Ainin huoneistot eivät ole kalustettuja, joten saatan joutua hankkimaan kaikki kodinkoneista alkaen, Siihen myönnetään jokunlainen avustus, mutta tietenkään se ei kata kaikkea. Pitää kai ruveta kaivamaan joku expat-sivusto, josta voisi löytyä poismuuttavien myynti-ilmoituksia kaikenlaisesta tavarasta.

Langaton netti toimii hotellissa ihan hyvin, noin 130 dir viikko (25€). Kävin myös syömässä oikein herkullisen Caesar salaatin, joten paasto ei koske tietenkään meitä. Illalla auringon laskun jälkeen noin klo 7 avautuu katolla oleva uima-allasosasto. Ajattelimme käväistä siellä ja lähteä sitten vielä seikkailemaan johonkin suureen ostoskeskukseen, ne ovat auki aina aamukolmeen.

Tämä viikko menee siis turistielämää viettäen, paikkoja katsellen, ajattelimme vuokrata yhdessä ison auton viikoksi. Maahan tutustuminen uusien kollegojen kanssa yhdessä voi olla ihan hyvä juttu ajatellen sopeutumista ja toistemme kanssa työn tekemistä jatkossa.

Muuten kolme vielä puuttuu joukostamme viisumivaikeuksien takia, mutta eiköhän joukko ole koossa viikon lopulla.

maanantai 9. elokuuta 2010

Enää muutama päivä lähtöön!

En uskalla poistua sähköpostin viereltä enää kuin marjapuskiin ja nopsasti kauppaan. Lentolippu Arabiemiraatteihin voi tulla minä päivänä tahansa. Ja sitten lähtö voi tapahtua nopeastikin.

Tällä hetkellä suurimmat huolenaiheet liittyvät ihan konkreettisiin asioihin. Paperit, valuutat, vakuutukset, leimat, käännökset, työsopimukset, passivalokuvat ja kaikenlaiset uskomattomat laillistukset on toivottavasti nyt kaikki kunnossa. Enin osa tavaroista on pakattu, mutta epävarmuus siitä, mitä tulen tarvitsemaan ja mitä en, on suuri. Edessä on todennäköisesti monta roolia, joissa minun oletetaan käyttäytyvän ja näyttäytyvän tietyllä tapaa: olen opettaja, suomalainen, nainen, maahanmuuttaja, vähemmistön edustaja jne. Ja lisäksi uuden maan toimintakoodisto kielestä puhumattakaan on taatusti vieras ja hämmentävä.

Onneksi olen saanut jutella läheisten ihmisen kanssa ja käydä läpi kaikenlaisia mahdollisia tilanteita. Ja aina loppukommentiksi olemme sanoneet: 'Kyllä kaikki järjestyy.'

Aion ottaa mukaani paljon ystäviltä saamiani muistoesineitä Pikku Myystä Suomi-paitaan. Blogikirjoituskaverina vierailee Onni-kameli, jonka Anna minulle itse omin kätösin näperteli. Todennäköisesti Onni joutuu monenmoisiin seikkailuihin, joista voin sitten kertoilla blogisivuilla.