Inno-sisustusminäni on päässyt irti!

Koko kulunut viikko on mennyt ensin aamut opetushommissa (huh!) ja sitten huonekalu- ja kodinkoneliikkeissä. Illalla kaadun puolikuolleena hotellin sänkyyn jaksamatta nauttia Intercontinentalin upeista uima-altaista ja muista fasiliteeteista.

Tavallaan uskomattoman ainutlaatuinen tilanne: ei ole mitään vanhaa opiskeljiakämpästä roijattua kamaa mukana, ei mitään perintökaluja, ei mitään pakkosäilytettäviä lahjatauluja tai anopin astioita - vain tyhjät huoneet. Ainoastaan asukki on vanhahko ;) Samalla kuitenkin puuttuvat myös muistot. No nyt niitä alkaa kertyä.


Krissen ja Ellun kanssa piknikillä



Marjan ja Hilun kanssa Hilun sohvalla












Myönnän: "I got a little carried away." ADEC (työnantajani) myönsi meille pienen summan dirhameita kalustustamiseen ja se on kaikki pantu tuulemaan. Innostuin lähinnä koneista, ihanista patjoista ja valtavasta olohuoneen sohvakalustosta. Eteiseen tuli vielä ns. teeryhmä. Hih! Kauppojen valikoima on lähinnä täkäläiseen makuun, joten sillä mennään. Vielä pitää hankkia mattoja, verhoja, lamppuja jne. mutta siihen on aikaa sitten kun jo asutaan.








Jääkaappi omassa huoneessaan



Pesukone nätisti paikoillaan

Ei ikinä uskoisi, miten mahtavalta tuntuu pestää pyykkiä omassa uudessa keittiössä, omalla uudella pesukoneella, joka laulaa ja sädehtii värivaloja, miten ihanaa on ottaa vesipullo omasta jääkaapista, jolle on oma huone!, miten hauskaa on lämmittää vettä omassa vedenkeittimessä, joka sopii oman uuden mikrouunini ja kaasulieteni väreihin. Vieläkin omituisempaa on nauttia keräilevän imurini kanssa tanssimisesta ja sen varastoimisesta kymmenen neliön maidin huoneeseen. Ja odottaakaahan vain kun pääsen sisustamisen makuun ja ostan valtavan määrän maailman mauttomimpia silkkikukkia eteishallin nurkkaan ja maailman hirveimmät kristallikruunut makuuhuoneisiin. Sitten voin sanoa: "Lady of the house speaking."

Omaan asuntoon - in sha' Allah!

Toissapäivänä käytiin katsomassa tulevia asuntojammekin. Ne ovat upouudessa kerrostalossa noin 15 minuuttia Al Ainin keskustasta. Omanin raja on ihan tien vieressä ja rajanylityspaikkakaan ei ole kaukana. Iloinen yllätys oli, että huoneita on enemmän kuin oli luvattu ja ihan pakasta vedettyjä, loppusiivousta vailla. Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kaksi wc:tä. Ihan ok materiaalit. Läpitalonhuoneistot pohjakerroksessa. Oikein hyvin mahdutte siis kylään, patjat ei täällä paljoa maksa. Tervetuloa! Kaikki keittiön koneet tosin puuttuvat, joten ensitöiksi pitää hommata kaasuliesi, jääkaappi, pesukone jne. Ja tietty sänky. En tosin oikein osaa alkaa ostella, kun ei ole vielä avaimia kädessä. Saa nähdä milloin saadaan. Toistaiseksi asutaan siis hotellissa.

Kaupunki itse on todella viehättävä, Helsingin kokoinen asukasluvultaan, mutta mahdottoman laajalla alueella. Talot ovat matalia 3-5 kerroksisia ja jotenkin jännällä tavalla keskusta muistuttaa Lappeenrantaa. Matalaa, viherkaistat (ei tosin lehmuksia vaan palmuja), paljon kauppoja, ravintoloita, hulppea Town Square värisuihkulähteineen ja useita ostareita, jotka on ihan uskomattomia monitoimihalleja.

Tässä vain osa suihkulähteestä

Hyvin täällä parjäillään, minulla on tosi mukavia kollegoja ja teemme paljon juttuja yhdessä. Ruoka on älyttömän hyvää, olen lihonut varmaan jo monta kiloa, mutta se ei haittaa, kun täällä käytetään vain löysiä vaatteita. No ei vaineskaan, huomenna mennään liittymään Intercontinentalin kuntoklubiin, siellä on jumppia, altaat ja pelialueita. Pakko alkaa jumpata ja kotoa tilasin jo vesijuokusuvyön.

Hulppeaa meininkiä

Tästä taitaakin tulla vuoden mittainen Flow-festivaali. Arabialaiseen aikakäsitykseen ja asioiden hoitumiseen kannattaa mitä ilmeisemmin heittäytyä kuin virran vietäväksi ja unohtaa turha kiire ja stressi. Kaikki täällä näyttää järjestyvän, mutta hieman eri tavalla ja hieman erilaista sosiaalista koodia noudattaen, kuin mihin työorientoituneet, asiakeskeiset, hymyttömät suomalaiset ovat tottuneet. Oho - tulipa adjektiiveja!

Asioiden järjestymistä odotellessa voi käväistä vaikka kultasuukissa, siis Glod Souqissa eli kultatavaratalossa. Oikeasti tuiman näköiset miesmyyjät luimuilivat tiskiensä takaa, sillä meiltä ilmeisesti puuttui jotain olennaista. Olisi varmaankin pitänyt kanniskella omaa grammavaakaa mukanaan, sillä kultakorut myydään kunkin päivän käypäiseen grammahintaan. Korujen tyyli on luvalla sanoen runsas.

Meillä on Abu Dhabissa erittäin miellyttävä suurlähettiläspariskunta Matti Lassila ja Satu Mäki-Lassila. He ovat alusta asti olleet mukana Jyväskylän yliopiston koulutusvientihankkeessa ja he ovat luvanneet olla vahvasti tukemassa tätä Suomen ja Abu Dhabin kummppanuusohjelmaa jatkossakin. Suurlähettiläspari kutsui koko opeköörin lapsineen kotiinsa iltapäiväkahville. Heidän edustusasuntonsa sijaitsee pääkaupungin vilkaan rantakadun Corniche Roadin varrella upean tornitalon 28. kerroksen penthouse-huoneistossa. Asunnon parvekkeelta, joka kiertää puolet talon ulkoseinästä, saimme pienen käsityksen alla avautuvan kaupungin suuruudesta. Kaikki on rakennettu muutamassa vuosikymmenessä!

Rakentajien tarina onkin sitten ihan toisenlainen.

Onni-kameli Marina Mallissa

'Shoppailua, shoppailua, shoppailua - ei oikein todellisten aitojen beduiinikameleiden puuhaa', totesi Onni-kameli arvostelevasti, kun jälleen kerran olimme lähdössä Marina Malliin. Ostoskeskus on rehellisesti sanoen harhaanjohtava nimi ja kertoo talon seinien sisällä tapahtuvasta toiminnasta vain osan. Ostoskeskukset täällä parhaimmillaan ovat monitoimitiloja. Siellä on kauppoja, ravintoloita, elokuvateattereita, työvoimatoimistoja, toreja, liikuntahalleja, huvipuistoja, tapahtumakenttiä, konserttitiloja, näyttelytiloja, seurustelu- ja tapaamispaikkoja jne.

Tällä kertaa saimme nähdä ja kokea monenmoista. Koska Ramadan on suurta Eid-juhlaa edeltävä kuukausi, on palmutkin koristeltu kuin meillä joulukuuset ikään. Yksi kaduista oli varattu kokonaan lasten viihdyttämiseksi. Oli työpiste, missä sai opiskella 'Solar System'- asioita ja rakennella avaruusraketteja. Oli lava, missä pellennäköiset heppulit tanssivat ja leikittivät lapsia.

Sitten oli orkesteri, joka soitti perinteistä musiikkia, oli fakiiri, joka kaatoi kauniista selässä kannttavasta suuresta kannusta kanelikahvia ohikulkjoille, oli valtavaan pyöreään mekkoon sonnustautunut miestanssija, joka tanssi hurjaa pyörimistanssia. Lapset seurasivat henkeään pidättäen, sillä se kesti tosi kauan.

Sitten oli vielä nukketeatteriesitys.

Ja lapsille traditionaalisen arkkitehtuurin mukaan rakennettu leikkimökkikylä.

Kaikkein eniten Onni ihastui kuitenkin paikkaan, jossa tapasi kauan kadonneiksi luullut sukulaisensa - Djamel-kamelivanhuksen ja monta nuorta serkkua. Kyllä juttua riitti, tai oikeastaan mylvintää.

Kaiken tämän jälkeen näimme vielä, kuinka lapset luistelivat oikealla jäällä vuokravetimissä ja kuinka lasiseinän taakse oli valmistumassa pienoinen laskettelurinnekin - se valmistuu varmaan jouluun mennessä ja kuulimme, että siellä aika ajoin sataa oikeaa luntakin =O. Pitihän sitä jotain jäistä meidänkin saada ja niinpä ostimme jäädytettyä no fat jogurttia. Sitä olisi saanut vaikka minkämakuista ja vaikka minkälaisilla lisukkeilla. Minä otin ananaksenmakuista ja päälle mangosorbettia, pähkinöitä ja mansikoita. Jei!

Vielä oli jäljellä Linnanmäen laitetta muistuttava hissi, joka kohoaa keskeltä ostoskeskusta valtavalla vauhdilla katon läpi 127 metrin huimiin korkeuksiin tornin ulkoseinää pitkin. Olipa sieltä mielettömän upeat näkymät yli öisen juhlavalaistun kaupunginlahden. Ylhäällä oli ravintola, jossa istahdimme syömään vielä salaatit. Hämärässä kuvassa Onni vielä miettii, mitä ottaisi.

Grand Mosque

Pitihän tää käydä bongaamassa: Prinssi Zayedin Suuri Moskeija. Ihan oikeasti uskomattoman kaunis rakennus, jota rakennettaessa prinssi halusi sinne kaikkea maailman parasta ja kauneinta. Siksi materiaalit on tuotu ympäri maailmaa. Suuren salin matto on tietysti niin suuri, ettei se mahtunut lentokoneseeseen, vaan piti tuoda paloina ja lennättää kutojat paikan päälle ompelemaan palat yhteen.

Käytävän pylväät oli todella kauniisti koristeltu ja ne muistuttavat palmuja - kuinkas muuten.

Huoneet olivat kuin tuhannen ja yhden yön sadusta ja koko ajan odotimme, että lentävä matto hurahtaa ikkunasta sisään. Ei kuitenkaan lentävät matot, vaan helikopterit ja lentokoneet ne suhahtelivat tuon tuostakin ihan matalalta ylitsemme. Kämpillä kartasta katsottuani totesinkin, että vieressähän onkin kotimaan lentokenttä. Prinssit ne sieltä lentelivät kotiin Pariisin ostosreissuiltaan, arvatenkin.

Joitain arabinaisia - en tuntenut.

Poislähtiessä valitsimme ihan väärän portin, sinne ei tullut tuntiin yhtään taksia. Rukoushetkikin tuli ja meni, aloimme olla jo suht epätoivoisia helteen kourissa, mutta sitten moskeijan opas kotiinlähtiessään pysähtyi autollaan ja tarjosi ritarillisesti kyytiä. Kaikenlaista jutellessamme hän olikin jo hurauttanut meidät hotelliimme. Kiitos! Lupasin vastavuoroisesti ajeluttaa häntä Lappeenrannassa. It's a deal!