Snoopy Island

Rankan työviikon ja dokumenttien, lomakkeiden, leimojen ja virastojen jälkeen varasimme viikonloppureissun naapuriemiraattiin Fujarahiin. Matkalla mukana olivat Elina norjalaisen Öivind-miehensä kanssa, Kristiina ja minä. Fujarah sijaitsee Intian valtameren rannalla ja sinne on täältä noin 2,5 tunnin ajomatka. Koska kukaan meistä ei vieläkään saa vuokrata autoa (täkäläinen vastahaettu ajokortti on liian uusi, vakuutukset eivät ole voimassa!) ja ostamiseen ei kenelläkään ole vielä riittänyt aikaa tai energiaa, vuokrasimme Intercontinentalin hotellin auton kuskilla !hih! 350 dirhamia suuntaansa.

 


Ajomatka sujui rattoisasti kameleita bongaillen ja kerrankin oli turvallinen olo. Täkäläiset taksikuskit ovat nimittäin useimmiten äkäisiä, kielitaidottomia, tietämättömiä osoitteista tai mistään muustakaan ja lisäksi ajavat kuin päättömät, puhuvat samalla kännykkään tai tekstaavat tai syövät tai juovat, pysäyttelevät valoissa, ruuvaavat ikkunan alas ja juttelevat naapuritaksin kanssa, soittavat radiota desibelirajoilla ja epäilemättä kurvaavat muutaman ylimääräisen kurvin. Hotellin kuljettaja oli  äärimmäisen miellyttävä, ystävällinen, hiljainen, ajoi rauhallisesti ja puhui hyvää englantia. Varasin hänet heti seuraavaa Abu Dhabin keikkaa varten.

Kohteemme oli pieni hotelli Snoopy Islandin edustalla aivan meriveden rajassa. Aidatun alueen sisällä unohtui ympäröivä karu vuoristoinen aavikkomaisema. Hotellin piha oli katettu ja täynnä kauniita kukkaistutuksia ja ranta ihan ikkunoiden alapuolella. Söimme maittavan lounaan, lepäilimme rannalla ja vuokrasimme snorklauslaitteet. Snoopy Island on nimittäin tunnettu värikkäistä kalaparvistaan, koralleistaan ja kilpikonnistaan. Hainkin voi joku onnekas nähdä. Pitihän minunkin ensikertalaisen koeponnistaa mokoma harrastus. Muutaman paniikkiyrityksen jälkeen ymmärsin, että putken läpi voi tosiaan hengittää ja räpylöillä voi tosiaan potkia itseään eteenpäin. Kyllä se sitten sujui ja näinkin ihanan värikkäitä raidallisia kaloja parvina. Rantavahti kertoi, että paras aika snorkalukseen olisi aamulla nousuveden aikaan ja päätimme tulla silloin uudestaan.





Krisse vauhdissa




Kaikkea pitää elämässä kerran kokeilla,
ettei sitten mummona harmita

 











Illalla nautimme unohtumattoman libanonilaisen mese-alkupalapöydän antmimia sekä maittavia kaloja ja pihvejä. Lopuksi vietimme tovin hotellin musiikkibaarissa, missä filippiiniläistyttöset ihan tosissaan vetivät Celin Dionin äänellä. Pyytelivät Öivindia kaverikseen laulamaan, muistivat hänet nimittäin edelliseltä viikonlopulta, jolloin hän oli käynyt samassa paikassa norjalaiskavereidensa kanssa. Ja menee taas ensi viikonloppuna veljensä kanssa. Voi Öivind-raukkaa.





Kaunista ja herkullista



Pientä ihanaa silppua





Hommus - oikein tehtynä ja
esille aseteltuna


Seuraavana aamuna suoriuduimme rannalle yhdentoista aikaan, mutta se oli auttamattomasti liian myöhään, jotta olisimme ehtineet näkemään kilpikonnia tai haita. No ensi kerralla sitten. Paluumatkalla bongailimme autoja: Lexus, Mersu, Porche, Hummer, BMW jne.