Lopultakin viikonloppu, jolle ei ollut etukäteen mitään suunnitelmia. Siispä laittauduimme heti pyhäaamuna (= perjantaina) aamutuimaan ennen kukonlaulua (= moskeijan aamulaulua) tien päälle ja kohti Al Ainin ravirataa katsomaan kameliraveja.
 |
Kamelit pitää
lämmitellä kuten
Formula 1 kisoissa
renkaat ikään. |
 |
| Säärikungiattaret |
 |
| Hurja lähtö! |
Vasta perillä tajusimme, että onneksi olimme ajoittaneet tulomme oikeaan aikaan, sillä juuri saavuttuamme tapahtui upeiden ravureiden lähtö ja radan vierellä seisseet isot maasturit ampaisvat myös matkaan ja kiihdyttivät kamelien vauhtiin ilmeisesti voidakseen autosta ohjata kauko-ohjaimella kamelin selässä istuvaa robottia, joka piiskaa eläimen kylkiä yhä kovemman vauhdin toivossa. Hetkeä myöhemmin olisimme jääneet auttamattomasti kaikkien alle! Nykyään ajajina käytetään kauko-ohjattavia robotteja, mutta aikaisemmin kamelin selässä istui pakistanilaisia pikkulapsia ohjastamassa hurjaa vauhtia juoksevaa eläintä. Lapsia kuoli niin paljon, että nykyään se on lailla kielletty.
Älytön kisa! Oikeastaan siis robottien ja maastureiden kisa.
 |
| Iso joukko koolla |
 |
| Mihin sitä kaulansa laittaisi |
Sivuroolissa ovat kamelien varsinaiset kasvattajat ja hoitajat, jotka huoltavat, vahtivat ja asettelevat kamelit ojennukseen, järjestävät riviin lähtöviivalle verkon taakse ja juoksevat sitten henkensä kaupalla karkuun pois alta lähtömerkin tultua. Kamelien kaulassa roikkuva naru voi sotkeutua lähtöverkkoon, käsiin tai kamelin jalkoihin ja peli voi olla sillä selvä. Hullun näköistä touhua, mutta sen verran äveriään näköisiä ravikamelien omistajia istui maastureiden ratissa, että helposti voi uskoa näissä raveissa liikkuvan uskomattomia summia laitonta vedonlyöntirahaa.
Kokemus olikin sen verran rankka, ettei siitä selvinnyt ilman Danatin (entisen Intercontinental -hotellin) huikeaa buffet-aamiaista. Brunchimme kesti kolmisen tuntia ja huippuna oli vastapaistetut Eggs Benedicte sekä American pancakes vaahterasiirapin kera.
Sitten auton nokka kohti juuri avattua Traditional Villagea. Paikka on vielä keskeneräinen, mutta tarkoituksena on esitellä ulkoilmamuseon tapaan entisajan elämää. Mukavalta näytti. Tällä alueella on mahdollista harrastaa myös carting-ajoa, lentämistä, laskuvarjohyppyjä, ratsastusta jne. Pitää ottaa oikein aikaa ja kokeilla kaikkea.
 |
| Maistuisko kahvi? |
 |
| Tänne pitää ehkä tulla uudestaan |
Parin tunnin lepäilyn jälkeen jaksoimme raahautua hotellille uudestaan uimaan ja vesijuoksemaan sekä nauttimaan myöhaistä lounasta: Jormalle jättikatkarapuja ja Tuulalle Salad Nicoise. (Olen siis luvannut tytöille, että kuvaan kaikki syömäni ihanat ateriat, päivitys on vähän jäljessä...)
 |
| Valtavia! |
 |
| Nam! |
Juuri sopivasti ennätimme vielä Al Ain Zoo -alueelle seuraamaan maankuulua lintunäytöstä. Haukat ovat alueella tyypillinen lintulaji ja niitä on kesytetty ammoisista ajoista lähtien. Paikalla oli ihmisiä satamäärin ja eläintarhan kokeneet lintujen ja erityisesti haukkojen kasvattajat saivat linnut näyttämään erikoisia lento-, hyppely-, saalistus- ja seuraamistemppuja. Näytöksessä oli haukkojen lisäksi mukana pöllöjä, kotkia ja muita petolintuja-
 |
| Illan tähti |
 |
| Kouluttaja ja koulutettava |
