Inno-sisustusminäni on päässyt irti!

Koko kulunut viikko on mennyt ensin aamut opetushommissa (huh!) ja sitten huonekalu- ja kodinkoneliikkeissä. Illalla kaadun puolikuolleena hotellin sänkyyn jaksamatta nauttia Intercontinentalin upeista uima-altaista ja muista fasiliteeteista.

Tavallaan uskomattoman ainutlaatuinen tilanne: ei ole mitään vanhaa opiskeljiakämpästä roijattua kamaa mukana, ei mitään perintökaluja, ei mitään pakkosäilytettäviä lahjatauluja tai anopin astioita - vain tyhjät huoneet. Ainoastaan asukki on vanhahko ;) Samalla kuitenkin puuttuvat myös muistot. No nyt niitä alkaa kertyä.


Krissen ja Ellun kanssa piknikillä



Marjan ja Hilun kanssa Hilun sohvalla












Myönnän: "I got a little carried away." ADEC (työnantajani) myönsi meille pienen summan dirhameita kalustustamiseen ja se on kaikki pantu tuulemaan. Innostuin lähinnä koneista, ihanista patjoista ja valtavasta olohuoneen sohvakalustosta. Eteiseen tuli vielä ns. teeryhmä. Hih! Kauppojen valikoima on lähinnä täkäläiseen makuun, joten sillä mennään. Vielä pitää hankkia mattoja, verhoja, lamppuja jne. mutta siihen on aikaa sitten kun jo asutaan.








Jääkaappi omassa huoneessaan



Pesukone nätisti paikoillaan

Ei ikinä uskoisi, miten mahtavalta tuntuu pestää pyykkiä omassa uudessa keittiössä, omalla uudella pesukoneella, joka laulaa ja sädehtii värivaloja, miten ihanaa on ottaa vesipullo omasta jääkaapista, jolle on oma huone!, miten hauskaa on lämmittää vettä omassa vedenkeittimessä, joka sopii oman uuden mikrouunini ja kaasulieteni väreihin. Vieläkin omituisempaa on nauttia keräilevän imurini kanssa tanssimisesta ja sen varastoimisesta kymmenen neliön maidin huoneeseen. Ja odottaakaahan vain kun pääsen sisustamisen makuun ja ostan valtavan määrän maailman mauttomimpia silkkikukkia eteishallin nurkkaan ja maailman hirveimmät kristallikruunut makuuhuoneisiin. Sitten voin sanoa: "Lady of the house speaking."