torstai 14. huhtikuuta 2011

Kiitos käynnistä rakkaat ystävät! Osa 4 Paula, Antti ja Senja

Voi miten paljon riemua tuo pieni lapsi tullessaan!

Kauan odotetut vieraat saapuivat maaliskuun alussa Al Ainiin. Senja oli pärjännyt lentokoneessa yölennon ihan hyvin ja matka Dubain kentältä tänne sujui turvallisesti vaarin ostamassa turvaistuimessa. Mikä oli ollessa. Ensimmäiset päivät kuluivat paikkaan totutellessa ja uimisen jaloa taitoa opetellessa. Tosin vasta-alkajakin osaa pärskiä ja riehua vedessä ihan kunnolla. Ruokapuolikaan ei tuottanut ongelmia kun tarjolla oli kotoista kaurapuuroa ja uudenmakuista mutta selvästi vauvojen makubarometrin läpäisevää arabialaista leipää.



Perheen laatuaikaa.


Ihanaa!













Löytyyhän sitä toki pienellekin ihmiselle paljon puuhaa täällä aavikon keskellä. Pitää ruokkia kamelit, testata keinut, käydä katsomassa onko Jabel Hafeet vuori paikoillaan, syöttää nuo aikuiset ja viihdyttää mummoa. Ei ihme, että välillä vähän väsyttää.

Hyvät vauhdit!
Vuori suuri, Senja pieni.
Nälkäinen kaveri.
Mummo, kato miuta!


Väsyttää
Uskomattoman paljon sitä ennättää lyhyessä ajassa. Eläintarhassa oli niin paljon nähtävää. Eläimet olivat pääsääntöisesti kuitenkin Senjan kanssa samaa mieltä häkkielämän virikkeellisyydestä - väsyttävää.

Vaaleanpunainen on tyttöjen väri, eikö!
Lokoisaa oloa!

Varjossa on paras paikka päiväunille.
Kirahvit olivat hereillä, mutta turhan kaukana.
  
 












Kävelyharjoituksia ei saa unohtaa hetkeksikään.
Ruoka maistuu hyvältä erityisesti ulkona.









Eräänä päivänä mummo vaatimalla vaati, että lähdetään piknikille. Mummo on tietysti nyt jo tottunut kuumiin aaltoihin - ööö - eikun kuumin päiviin, mutta kaikki muut eivät välttämättä nauttineet kuumasta Green Mubazzarah piknik-reissusta. Hyvää ruokaa kuitenkin laitettiin.


Haukka lentää, kiitää, kaataa...

Tuollahan se haukka itse asiassa lentääkin. Haukka on UAE:n kansallislintu.
 







Pitihän sitä sitten käydä vielä pääkaupungissa ja Marina Mallissa ihmettelemässä  edessä avautuvaa Arabian lahtea ja sitä suurta moskeijaa. Moskeijassa oli itse asiassa aika ihanan viileää ja kerrankin riittävän suuri matto konttausleikkihin.

Ollaan aika korkealla.
Naisen asema tässä maassa pohdituttaa.




Kulttuurit kohtaavat! Se onkin koko mummon työkomennuksen perusidea.
Senja kasvaa niin toisenlaiseen maailmaan ja toisenlaiseen kulttuurien vuorovaikutukseen kuin mummo koskaan aikanaan. Toivotan hänelle hyvää matkaa.

1 kommentti:

  1. Hei Tuula.

    Kiitos blogistasi.
    Olemme suunnittelemassa töihin menoa Emiraatteihin ja mielelläni kysyisin sinulta kokemuksia enemmänkin, jos sinulla on mahdollisuutta vaikka olla emailitse yhteydessä.
    piapimpula@gmail.com

    Ystävällisin tekuin, Pia :)

    VastaaPoista